Koti. Mikä se on? Istun junassa ja mietin tuota asiaa,
kotia. Muutin juuri pohjoiseen, osoitteeni on nyt pohjoisessa, asun
pohjoisessa. Minulla on kuitenkin aina ollut kaksi kotia, etelässä ja
pohjoisessa. Ennen asuin virallisesti etelässä, vielä kuukausi sitten asuin
etelässä äitini luona. Nyt asun pohjoisessa isäni luona. Virallinen kotini
vaihtoi paikkaa, molemmat kodit säilyivät.
Ennen
puhuin saaresta ja kodista. Se oli yksinkertaista. Kaikki tiesivät lähteväni
takaisin etelään, kun sanoin lähteväni kotiin. Huomaan vieläkin puhuvani
saaresta, vaikka se on nyt kotini. Se välillä vain lipsahtaa ja sitten paniikissa
korjaan että kotiin olen menossa. On outoa sanoa, että lähden etelään, kun
ennen sanoin lähteväni kotiin. Ei se ole enää virallisesti minun kotini. Se on
äitini koti, uusi koti. Mitä minun tulisi siis sanoa?
Äitini muutti samaan aikaan
pienempään huoneistoon, kun minä muutin pohjoiseen, isoon omakotitaloon. Sekin
on outoa. Olen aina asunut kerrostalossa, nyt omakotitalossa, isossa
sellaisessa. En mene nyt millään tavoin kotiin. Kotini on pari kerrosta alempana.
Huoneisto, jossa asuin monta vuotta. Paiskoin ovia, kun olin vihainen, vietin
aikaa ystävieni kanssa, minun huoneessa. En pääse enää siihen suihkuun, joka
oli turvani kun minulla oli migreeni. Se asunto ei ole enää meidän, äitini.
Kaverini tulevat hakemaan minut
tänään junalta. Joudun hakemaan avaimen äitini työpaikalta ennen kuin pääsen
sisälle. Olen tehnyt niin aikaisemminkin, mutta silloin olin unohtanut avaimet
kotiin. Nyt minulla ei ole avaimia.
Koti voidaan määritellä paikaksi,
jossa ihminen asuu, säilyttää henkilökohtaisia tavaroita, jossa perhe on. Koti
on siellä missä perhe on. No, perheeni on hajonnut 12 vuotta sitten. Isäni
muutti pohjoiseen, me jäimme äitini ja siskoni kanssa etelään. Minulla oli siis
kaksi kotia, minulla on edelleen kaksi kotia. Pohjoisessa nuoret, jotka ovat
muuttaneet omaan kotiin puhuvat kämpästä ja kodista. Kämppä on se nuoren oma
koti, paikka jossa ei ole vanhempia. Koti taas on se missä vanhemmat asuvat,
missä on kasvanut. Tällä ajatusmallilla kotini on yhä etelässä. Toisaalta
kotini on yhtä lailla pohjoisessa.
Tässä vaiheessa ei parane
unohtaa, että olen syntynyt pohjoisessa. Asuin siellä kaksi vuotta ennen kuin
muutimme perheeni kanssa etelään. 17 vuoden aikana ei ollut vuotta, ettenkö
olisi edes kerran käynyt pohjoisessa, parhaimmillaan kävin kuusi kertaa. Olen
siis vain muuttanut takaisin synnyinseudulleni. Etelä oli paikka, jossa kasvoin.
Lappi on kotini. Olen lappilainen, olen aina tuntenut itseni lappilaiseksi.
Etelässä asuessani kerroin asuvani etelässä, mutta olen pohjoisesta kotoisin.
Eikö nyt kannata sanoa, että asun pohjoisessa, mutta kasvoin etelässä? Näin
saisin molemmat kotini mukaan kertomatta koko elämääni.
Koti on paikka, missä perhe on,
missä on henkilökohtaisia tavaroita, minne sinulla on avain. Minulla on siis
kaksi kotia ja voin olla siitä ylpeä. Minulla on kaksi kotia kahdessa eri paikassa, kahdessa täysin erilaisessa paikassa. Se
tekee minusta minut ja tekee elämästäni mielenkiintoista. Minulla ei ole kahta
elämää. Minulla on yksi elämä, vain yksi. Melkein 800 kilometrin pituisen välin
ravaaminen edes takaisin on ollut minun elämääni 12 vuotta, on nyt ja tulee
olemaan aina. Nyt malli on vain kääntynyt toiste päin. Vaihtelu virkistää vai
miten se oli?
